Indica : Tuuliset Tienoot

Pop Rock / Finland
(2005 - Sony Music / BMG Records)
Zobacz więcej

Teksty


1. VUORIEN TAA

Käveleekö kenkäs, vaikka jalat jarruttaa
Kohti kylmää kylää, jossa vapaus vallan saa ?
Aavehuudot korviin kaikuu pyytää seuraamaan
Uskallatko nousta kohti vuorta kulkemaan?

Tiedän tietä huipulle oot salaa katsellut
Viettelyksen vilpillistä suolaa janonnut
Tuijottanut tummaa kohtaa kartan kuluneen
Unissasi kuullut laulun vuorten neitsyeen :

Vuorien taa käy kulkemaan
Askelten taa jää musta maa

Paljain jaloin astuu ilman immet hunnuissaan
Tuuli tarraa riepottelee helmaa hohtavaa
Kavaluus on piilossa kauneuden takana
Kuule kuinka synninsiskot laulaa kuorossa :

Vuorien taa käy kulkemaan
Askelten taa jää musta maa

Etkö tunne kaltaistasi onnen etsijä ?
Petturi ei pelostansa pääse ikinä
Tiedän kuinka helposti mielen saa lankeemaan
Tiedän kuinka lumota voi sielut laulullaan

Vuorien taa käy kulkemaan
Askelten taa jää musta maa


2. PIDÄ KÄDESTÄ

Kaksi maata on niin erilaista
Toinen valosta veistetty on
Toisen niityille päivä ei paista
On sen huoneissa yö loputon

Niiden välistä käy joki musta
Syvä niin kuin on äärettömyys
Siihen tuntenut oon kaipausta
Kun on sielua kalvanut syys

Ja nyt äärellä sillan,
Heikon ja hauraan
pyydän sua auttamaan

Pidä kädestä kiinni, jos jalkani horjuu
Kanna, kun korteni maahan sortuu
Varjoista valoihin lentää anna,
Siipien suojassa kanna

Sillä heikko on henkeni, onnen orja
Temppeli sillä vain hento, sorja
Kanssani kuljethan poikki tän sillan
Aamun ja viimeisen illan ?

Mä näin eessäni kastuneet laudat
Osa niistä jo katkennut pois
Joen kuohuissa kuolleiden haudat
Niiden luonako paikkani ois ?

Silmät suljen, en katsoa saata
Kun ei rannalle toiselle näy
Eikä jalkojen alla oo maata
Minun askeleet orpoina käy

Ja nyt välissä synkän taivaan ja virran
Pyydän sua auttamaan

Pidä kädestä kiinni, jos jalkani horjuu
Kanna, kun korteni maahan sortuu
Varjoista valoihin lentää anna,
Siipien suojassa kanna

Sillä heikko on henkeni, onnen orja
Temppeli sillä vain hento, sorja
Kanssani kuljethan poikki tän sillan
Aamun ja viimeisen illan ?

Ja kun silta se tuulessa keinui,
Olin valmis jo luovuttamaan
Tunsin kuinka sun sormesi tarttui
Käsivarteeni voimattomaan

Ja kun köydet mun sillan alta pois sortui
Päästänyt et silloinkaan

Pidä kädestä kiinni, jos jalkani horjuu
Kanna, kun korteni maahan sortuu
Varjoista valoihin lentää anna,
Siipien suojassa kanna

Sillä heikko on henkeni, onnen orja
Temppeli sillä vain hento, sorja
Kanssani kuljethan poikki tän sillan
Aamun ja viimeisen illan ?


3. TUULISET TIENOOT

Jossain huutaa tuuliset tienoot
Pyytää:tule, luokseni käy
Kukkiin peitä kasvosi hienot
Ettei surusi näy

Jossain ulvoo tuuliset tienoot
Huutaa niinkuin hukkuva maa
Pyytää tule neitoni vieno syliin äitisi maan

Niin lehtooni jään
Syliin lempeään
Voin kuulla kuinka nauraa maa
Kun kerran lehtooni jään
Syvään hämärään
Niin valvoo luonto lapsiaan

Ootko kuullut aaltojen ääntä
Vanhan kehdon viisauden :
Jos riisut turhan rihkaman päältä
Niin tuntea voit tuulen

Niin lehtooni jään
Syliin lempeään
Voin kuulla kuinka
Nauraa maa
Kun kerran lehtooni jään
Syvään hämärään
Niin valvoo luonto lapsiaan


4. LAPSUUDEN METSÄ

Silmät kiinni, tyhjä mieli
Yksin humisee
Ajatukset orvot eksyneenä harhailee
Missä linna menneisyyden, metsä lapsuuden ?
Koitan huutaa kadonneille heitä kuule en

Kerran oli niityt joilla keijut karkeloi
Illan tullen uupuneena
Mukaan mennä voi
Siellä lauloi satakielet, pajupillit soi
Tiesin tarkan reitin,kuinka sinne päästä voi

Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat
Kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan
Löi kaviot ilmaa laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas
Kai vielä on paikka minullekeskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan

Suossa ratsu makaa, yli lennä enää ei
Harmaat päivät huolineen kai siivet siltä vei
Käännyn, märin jaloin joudun kotiin palaamaan
Kaukana, niin kaukana tuo lapsuuteni maa

Kuinka juosta uskaltaisin yli vettyneen suon
Kun ratsunikin sinne vajoo hiljalleen
Enää jaksa uskoa en,että unelmat
Jalat väsyneet yli soiden kantavat

Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat
Kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan
Löi kaviot ilmaa laukatessaan

Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas
Kai vielä on paikka minulle
Keskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan

Laukkaa,laukkaa,laukkaa ratsuni
Näytä linna, vie mut ylitse pimeän kuilun
Takaisin lapsuuden metsään juokse
Laukkaa, laukkaa, laukkaa
Ratsuni lennä, hyppää rotkon ylitse
Löydä jälleen tuttu polkusi tuo

Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat
Kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan
Löi kaviot ilmaa laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas
Kai vielä on paikka minulle
Keskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan


5. HÄKKILINTU

Häkki suljettiin, me uskottiin
Että sen suojaan, taakse rautalukon
Onnen kätkeä voi

Taakse raskaiden porttien
Veimme rakkauden
Mä silti kuulin kuinka lehdot tuulessa
Soi, niin hiljaa soi

Mutta kahleistaan voi häkkilintu laulaa vaan
Kyllä rauhan saa,
Vapautta vaan ei milloinkaan mun lintuni saa
Milloinkaan ei vapautta saa

Kerran rukoilin jos kuitenkin luontoni
Saisin takaisin ja voisin taivaat valloittaa
Niin joskus käy kuin toivotaan
Ja kultahäkki aukaistaan
Luotasi lensin vapauteen, pois vapauteen

Sillä kahleistaan voi häkkilintu laulaa vaan
Kyllä rauhan saa, vapautta
Vaan ei milloinkaan mun lintuni saa

Milloinkaan ei vapautta saa

Ikkunalaudalle tuuleen mä jään
Lämmössä lieden sun nukkuvan nään
Kuule kun pyydän, oi luokseni käy
Tähdet ei taivaalta häkkiisi näy

Sillä kahleistaan voi häkkilintu laulaa vaan
Kyllä rauhan saa, vapautta vaan ei milloinkaan mun lintuni saa
Milloinkaan ei vapautta saa


6. VARO

Rakas lapseni kulje hitaasti
Varo kantoja pieni kulkija
Rakas lapseni katso tarkasti
Pedot polulla vaanii sinua
Ne vain tahtoo veren imeä
Niiltä puuttuu oma elämä
Ne voi sielun loppuun kaluta
Ja pois heittää tuulen mukana

Rakas lapseni missä oletkaan

Varo kieroja ihmissieluja
Rakas lapseni pidä varasi
Et saa uskoa muiden sanoja
Sillä monet tahtoo hyötyä
Käyttää hyväksi sitten hylätä
Älä mieltä silti pahoita
Ole varuillasi vain

Varo että ei tahtosi taivu
Älä haaveiden harhoihin vaivu uinumaan
Sillä maailma heittelee lasta
Joka oppinut juuri on vasta kulkemaan

Rakas lapseni
Neuvot unohdit
Annoit sielusi pahan omaksi
Rakas lapseni neuvot unohdit
Sattuu katsoa sinun haavoja
Niitä aika ei kai paranna
Sun täytyy kantaa arvet mukana
Kunpa olisin voinut suojella paremmin sua
Pahuudelta


7. NIIN TULENI TEEN

Mä tiedän, pimeässä
Henget on väijymässä
Ei, ei pelkää en kuitenkaan
Tiedän mun sängyn alla
Ois töitä manaajalla
Silti mä unesta kiinni saan

Tulkoon mitä vaan
En murehtimaan
En tänää jää kuitenkaan

Mä selän käännän pimeydelle
Pahan pyyhin pois
Miksi luotu ihmiselle
Taakka surusta ois

Mä ohdakkeet pois tieltä taitan
Pääsen vapauteen
Ne roviooni maahan laitan
Niin tuleni teen
Se yön valaisee
Niin tuleni teen

Mä tiedän, että tuolla
Vaanivat sudet suolla
Hei,hei mua ette kiinni saa
Kuolema käy maantiellä
Viikate viuhuu siellä
Ei,ei kyytiin en nousekaan

Tulkoon mitä vaan
En murehtimaan
En tänää jää kuitenkaan

Mä selän käännän pimeydelle
Pahan pyyhin pois
Miksi luotu ihmiselle
Taakka surusta ois

Mä ohdakkeet pois tieltä taitan
Pääsen vapauteen
Ne roviooni maahan laitan
Niin tuleni teen
Se yön valaisee
Niin tuleni teen


8. KUMMAJAISTEN JOUKKO

Kirkuvat valot kaunistaa
Kalpeat kasvot hehkumaan
Tuntee hän kun yö syleilee
Rakastaa ottaa omakseen

Horjuen toista hapuilee
Sielujen uskoo kohdanneen
Vieressä rakkaus ikuinen
Rytmiin hän taipuu hymyillen

Ja joku huutaa, huutaa
On elo tanssimista
Pelkkää juhlaa
Pimeyden palvomista
Auringon säteet ei kiinni saa

Ja yössä huutaa nauraa
Tuo joukko kummajaisten
Ääneen laulaa
Karjuen rukoilee:
"Hei et vielä heittäisi kylmyyteen"

Niin ovat kadut hiljenneet
Viimeiset taksit lähteneet
Vielä hän oveen koputtaa
Jos hetken lämmitellä saa

Vaan kylmänä aamu valkenee
Juhlien huomaa loppuneen
Yksin jää kaiho katseessaan
Oottamaan iltaa seuraavaa

Ja joku huutaa, huutaa
On elo tanssimista
Pelkkää juhlaa
Pimeyden palvomista
Auringon säteet ei kiinni saa

Ja yössä huutaa nauraa
Tuo joukko kummajaisten
Ääneen laulaa
Karjuen rukoilee :
"Hei et vielä heittäisi kylmyyteen"

Et vielä heittäisi kylmyyteen
Mä tahdon tanssiin viimeiseen
Välkkyvän valomeren kauneuteen
Et vielä heittäisi kylmyyteen
Tahdon takas hetken pyörteeseen
Huumaan,joka kestää vielä huomiseen

Ja joku huutaa, huutaa
On elo tanssimista
Pelkkää juhlaa
Pimeyden palvomista
Auringon säteet ei kiinni saa

Ja yössä huutaa nauraa
Tuo joukko kummajaisten
Ääneen laulaa
Karjuen rukoilee:
"Hei et vielä heittäisi kylmyyteen"


9. RANNALLA

Laiva lähtee,rannalle jää neito suremaan
Pois matkaavaa
Kaihoisasti katsoo purtta kauas kulkevaa
Pois kulkevaa
Haaveissansa uskonut ei että armaan vie
Aaltojen tie
Mieli matkalaisen liian levoton kai lie
Aavalle vie

Rannallansa vaan kultaansa neito
Odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa

Talvi saapuu neito huomaa merten jäätyneen
Veen jäätyneen
Jäitä pitkin laiva tuskin rantaan saapunee
Niin tuumailee :
Jäähän hakkaan reiän

Josta reitin hälle teen
Tien hälle teen
Ettei kulkuansa estä vedet
Viilenneet
Tien hälle teen

Rannallansa vaan kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa

Tietä raivaa ulapalle
Tietä kotiin rakkaimmalle
Horisontit kauas kantaa
Vaan ei enää löydä rantaa

Haaveissansa vaan kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa


10. VIIMEINEN TANSSI

Viimeinen säde auringon laskettu maahan on
Päivien ketju loputon loppuunsa tullut on

Vaan on täällä näkeminen vaikeaa
Vasta mennyt kultareunuksensa saa

Viljanvarsista taitella saat seppeleen
Se kruunuksi tee ja jää paikalleen
Siellä on valtakuntasi maa järvien
Tuo kohmeinen laakso kulkureiden

Kanssani kirja muistojen
Mä kuljen miettien
Kuinka niin sadunkaltainen
On retki ihmisen

Vaan on täällä näkeminen vaikeaa
Vasta mennyt kultareunuksensa saa

Viljanvarsista taitella saat seppeleen
Se kruunuksi tee ja jää paikalleen
Siellä on valtakuntasi maa järvien
Tuo kohmeinen laakso kulkureiden

Niin lasta vie laaksoonsa tie
Käy kautta kauhu metsien synkkien
Niin lasta vie rosoinen tie
Kerran vain kotiin löytää

Viimeinen säde auringon laskettu maahan on
Se taipuu rytmiin hiljalleen,käy tanssiin viimeiseen

teksty dodane przez Apophis2036 - Edytuj teksty